Miisa
22.11.1999 - 25.10.2007

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyykin tähän.

Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Miisa, tuo iloisesti häntäänsä heiluttava ilopilleri!

Olin haaveillut cockerista pitkään. Näyttelyissä kehän laidalla ihastelin niiden ulkonäköä, sitä näyttävyyttä ja innokkuutta millä ne liikkuivat kehässä. Cockerspanielissa oli vain "sitä jotain". Väreistä silmää miellytti musta sekä punainen. Löysin sitten kennel Northworth'tista Miisan. Miisa oli yhdeksän viikkoinen mennessäni katsomaan sitä ja siellä touhotteli suloinen musta pallero joka seisoi kuin tatti. Olin kertaheitosta myyty ja niimpä matkasin junalla kotiin mustan, silloin vielä nimettömän pennun kanssa. Kotosalla sitten katseltiin ja mietittiin että mikä nimi kuvaisi tätä pentua parhaiten ja Miisa siitä sitten tuli. Ja näin jälkikäteen ei voisi kyllä muuksi kuvitellakkaan. Oli se vaan niin Miisa!

Miisan luonnetta voi vieläkin kuvailla samanlaisena kuin pentuna; iloisesti touhottava, hurjasti häntäänsä heiluttavana - tai pikemminkin pyörittävänä, koira joka oli täynnä iloa! Niin - ja täynnä itseänsä :) Miisa nautti olla kaiken keskipiste, että vain hänet huomataan ja hänen seurastaan nautitaan. Miisasta ei mikään ollut sen mukavempaa kuin istua ihmisten sylissä, Miisan nenä aivan heidän nenäänsä vasten... Muutahan sitten ei voikkaan huomata kun näkyy kaksi nappisilmää edessä :D

Miisan kanssa tuli käytyä näyttelyissä ja siellähän neitokainen nautti olla. Miisan omimmaksi harrastukseksi muodostui jäljestäminen. Siellä hän teki jälkitarkkaa työtä ja nautti, että häntä seurataan - siis hän saa kaiken huomion, niin tuomarilta kuin emännältäkin. Miisa kilpaili jäljestyksessä voittaja-luokassa.

Ensimmäinen käytännönjälki tuli kokeiltua syksyllä 2005. Jälki oli noin 1km mittainen ja hirvihän sieltä löytyi. Miisa suoritti jäljen todella hyvin, aivan mallikelpoisesti. Oli mahtava huomata miten koira nauttii jäljestämisestä ja että siitä on hyötyä muillekin :)

Miisa nukutettiin ikiuneen yön pimeinä tunteina. Päätös oli raskas, mutta silti se oli tehtävä. Miisa sai pienen haavan takajalkaansa ja sitä hoidettiin antibiooteilla. Vajaa 2vrk haaverin jälkeen Miisa meni yöllä nopeasti huonoon kuntoon ja eläinlääkärillä todettiin septinen sokki. Ennuste oli hyvin huono, joten piti tehdä suuri ja raskas päätös. Onneksi sain vielä hyvästellä pienen tulisielun ja toivottaa hyvää matkaa Mellin kaveriksi. Kaiken keskipiste on nyt poissa.