 |
|
|
Moona Oli aika
raskaiden päätösten,
|
|
| Meidän ensimmäinen koira,
Melli, sai pennut, joista halusimme yhden pennun itsellemme, koska olihan
se Mellin pentu :) Moona tuli meille toiseksi koiraksi ja Moonalle ei
ollut erityisiä suunnitelmia. Melli toimi silloin Tommin metsästyskoirana
ja Moona oli lenkkikaveri ja seurakoira. Moonan kanssa tokoiltiin ja
käytiin muutamissa näyttelyissä. Siinä ohessa oli tullut opetettua pari
"huonoa juttua" joiden karsimiseen menikin muutama tovi... Nimittäin
olimme heittäneet keppiä uinti- ja noutohullulle koiralle, mikäs sen
mukavempaa kuin hyvin noutava koira. Mellin poismenon jälkeen Moona pääsi
metsälle "tositoimiin" ja toimikin siellä hyvin, mutta jos riistaa ei
ollut, niin keppi kelpasi... Tästä viisastuneena alkoikin totaalinen
kepinheitto-kielto. Yhtään keppiä ei lennä meidän pihassa, toisinaan Moona
vieläkin kokeilee vierailta että jospas ne heittäisi :) Kun saatiin kepit
unholaan, niin metsästys parani huomattavasti. Mutta Moonan toimiminen
nuorena oli "päivästä kiinni" - vähän että huvittiko vai ei. Onneksi
pääsääntöisesti huvitti :D Moona rakasti uimista. Hän vaan ui ja ui ja vielä kerran ui :) Hän rakasti myös palloja ja noutamista yleensä, sekä ruokaa. Noudot tapahtuivat uskomattomalla vauhdilla ja innolla. Mutta Moonasta löytyi se "toinen puoli" - hän nautti nukkumisesta. Moonan mielestä aikaiset heräämiset eivät olleet mukavia vaan aamuisen ulkoilun saattoi ohittaa kokonaan, kerkeäähän sitä sitten myöhemminkin ;) Ja muuten vedestä nauttiva Moona ei tykännyt mennä vesisateella, ulos vaan saattoi käydä katsomassa ovella että ´hyi kun sataa vettä - taidanpa mennä takaisin nukkumaan ja meni ulos vasta kuin on pakko. Voisihan siellä vaikka tassut kastua :D Koulutettavuus Moonalla oli erittäin hyvää, innokkuutta riitti ja oppiminen tapahtui todella nopeasti. Mitä nyt vanhempana tahtoi unohtua ihan niitä perus asioita, saikos keittiön pöydällä seisoa ja sillai... Moonan kanssa nuorempana tokoiltiin jonkun verran, mutta emännän laiskistuttua se jäi. Metsälle Moona pääsi joka syksy ja Moonalle kertyi "kumma kiintiö" - nimittäin yksi teeri joka syksy, poikkeuksen teki 2007 syksy, silloin jäi teeri saamatta. Moonan "erikoisuuksiin" kuului aina kuulunut hyppiminen, Moonaa ei pidätellyt 120cm korkea aita jos se halusi toiselle puolelle. Hypyt tapahtuivat kevyesti ja vauhditta... Joskus kävimme tutustumassa agility esteisiin ja rengas oli ainoa jota harjoiteltiin kolme kertaa. Muut esteet menivätkin aivan huomaamatta, niin putket ja pussit kuin keinutkin. Harmillista että harrastaminen täälläpäin on aika hankalaa. Moona nautti elämästä täysin siemauksin - aivan kuin itseä huvittaa, mutta silti toimien ja kuunnellen :) Lempi touhuiluja oli tietysti se uiminen ja sitten auringossa lököily. Moonalla oli aivan omia etuisuuksia, olihan hän perheemme vanhin koira. Mömmis sai tehdä vaikka ja mitä, mitä toiset ei saa. Kun syödään niin muut eivät saa olla keittiössä, mutta Moona sai olla omalla paikallaan, tietysti siinä jääkaapin oven edessä ;) Aivan ihana kainaloinen kun tarvitsee lämmittäjää :) Moonalla oli kaksi pentuetta, molemmissa neljä urosta ja yksi narttu. Pentujen kanssa on harrastettu kaikenlaista ja he ovat näyttäneet soveltuvuutensa lajiin kuin lajiin erittäin hyvin. Mm. tokoa, agilityä, mejää, raunioita, vesipelastusta, näyttelyitä, metsästystä, koiratanssia... Kokeissa on käyty useammassa lajissa ja tuloksiakin on tullut erittäin hyvin. Kiitos niistä kuuluu aktiivisille pentujen omistajille! Moonalla todettiin 28.1.2009
korkea silmänpaine oikeassa silmässä. Painetta yritettiin laskea
lääkityksellä. 30.1.2009 silmälääkäri totesi silmän olevan sokea ja
toisessa silmässä olivat paineet myös nousussa. Ennuste vasemmankin silmän
suhteen oli huono. Glaukooma on koiralle kivuliasta, joten päätös rakkaan
mummon poispäästämisestä oli selvä. Viimeiseen asti Moona oli oma iloinen
itsensä ja uskomattoman elämäniloinen. |
|
|
|
|
|
|
|
|
Marja ja Tommi Lupsakko, Matilanvirrantie 433, 44280 Sumiainen. Sähköposti. Puhelin: 044 - 529 4341 Marja, 040 - 845 6914 Tommi